Soija

Soijapapu


Soijapapu on vanha kulttuurikasvi, joka on peräisin Aasiasta. Se on levinnyt kaikkialle pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Soijapapu on pensasmainen, 30-90 senttimetriä korkea ruohokasvi. Se on palkokasvi, jonka karvaisissa paloissa on 2-4 siementä, papua. Soijapavusta käytetään vain siemenet. Soijaa viljellään sen suuren kasviproteiinipitoisuuden takia. Lisäksi siitä saadaan öljyä ja emulgointiainetta, lesitiiniä. Soijan sukulaisia ovat eräät pähkinät kuten maapähkinä.

Soija ja soijaproteiini on nykyisin hyvin yleinen ruoka-aineiden lisäaine. Sillä korvataan esimerkiksi makkaroissa lihaa. Kevyttuotteissa sitä on yleisesti. Käytön syitä ovat hinta, helppo saatavuus sekä soijan saama julkisuus hyvänä ruoka-aineena. Se ei kuitenkaan ole ongelmaton.

Sisältö


Soijapapu sisältää:

  • 35-40% proteiinia
  • 15-20% rasvoja
  • 15-20% hiilihydraatteja
  • Lisäksi saponiineja, isoflavonoideja, fytosteroleita
Soijaproteiineista kolme on allergisoivia. Niille kehittyy allergia tai yliherkkyys joillekin soijaa käyttäville. Allergisoiva vaikutus voidaan poistaa muuntelemalla soijaproteiineja tai poistamalla pahat geenimuuntelulla. Tätä eivät kuitenkaan kaikki hyväksy, vaikka tällä tavalla voitaisiin saada soijaproteiini turvallisempaan ja laajempaan käyttöön.

Rasvat sisältävät öljyjä, joista linolihappoa on enimmillään 60%, öljyhappoa enimmillään n. 30%, palmitiinihappoa 7-14% ja ihmisen kannalta tärkeää omega-3-sarjaan kuuluvaa alfa-linoleenihappoa 4-11%. Soijaöljyä käytetäänkin yleisesti ravintona. Terveellisyyden kannalta kotimainen rypsiöljy on parempi.

Soijapapu on myös tärkeä lesitiinin lähde. Sitä käytetään nykyään enemmän kuin viljasta peräisin olevaa lesitiiniä. Lesitiiniä käytetään muun muassa leivonnassa parantamaan viljan leivontaominaisuuksia, emulgaattorina kevytlevitteissä ym.

Fraktiointi


Soijarouhe jaetaan teollisesti kolmeen osaan, joilla jokaisella on hyvä kauppa-arvo. Soijaproteiini on vesiliukoinen osa, joka voidaan erottaa muusta. Öljy, joka saadaan puristamalla murskattu papu, sisältää paitsi tyydyttymättömät öljyt (triglyseridit), lesitiinin ja isoflavonoidit sekä pienemmissä pitoisuuksia tavattavia rasvamaisia aineita. Kun sitä käsitellään kuumalla höyryllä, saadaan seos, josta voidaan erottaa neutraaliöljyn ja vapaat rasvahapot sekä eri fraktiossa olevan soijalesitiinin.

Suhteellisen karkean fraktioinnin ansiosta esimerkiksi soijalle allerginen saa yleensä oireita kaikista jakeista. Tarkkaa jaottelua ei kannata suorittaa, koska kustannukset nousevat.


.