Hivenaineet ja suolat

Hivenaineet ovat elimistölle välttämättömiä yhdisteitä, joiden puutos aiheuttaa pahimmassa tapauksessa kuoleman.

Elimistö tarvitsee suuren joukon hivenaineita ja suoloja toimiakseen. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään joko saantinsa tai käyttönsä puolesta. Niin sanotut makrokivennäisaineet ovat niitä, joiden päivittäinen tarve ihmisellä on yli 100 mg. Näitä ovat mm. fosfori, kloori, kalium, kalsium, magnesium ja natrium. Vähemmän tarvittavia ovat muun muassa fluori, jodi, koboltti, kromi, kupari, mangaani, molybdeeni, pii, rauta, seleeni ja sinkki.

Toiminnan perusteella tuo ryhmä voidaan vielä jakaa kahtia niin, että pienimmän pitoisuuden ryhmää käytetään entsyymien kanssa mahdollistamaan niiden toimintaa ja suuremman pitoisuuden ryhmä säätelemään elimistön toimintaa kuten iso-osmoottista painetta, hermosignaalien välitystä jne. Esimerkiksi natrium, kalium ja kalsium toimivat juuri tässä merkityksessä.

Kolmas jako erottelee ne kemiallisen luonteensa perusteella. Kationiset ovat metalli-ioneja (natrium, kalium, kalsium jne) ja anioniset vastaavia happoja (fosfaatti, kloridi, sulfaatti jne). Alkuaineina mikään niistä ei esiinny.

Mistä niitä sadaan?

Monipuolinen ruoka sisältää näitä kaikkia niin, että mitään puutosoireita ei normaalisti synny. Ihmisten ei tarvitse erikseen huolehtia mistään muusta kuin aterioiden riittävästä laadusta. Kun se sisältä lihaa, kalaa, viljatuotteita, vihanneksia ja maitotuotteita, niin ongelmaa ei synny.

Natrium

Elimistön nesteissä on vakiomäärä natriumia. Puutetta syntyy vain erikoistapauksissa. Kun ihminen hikoilee runsaasti, suoloja poistuu ja elimistö kuivaa. Natrium on tärkein elektrolyytti, joka ylläpitää neteen määrää aldosteronin kanssa. Yleensä ravinnossa on liikaa natriumia. Seurauksena on elimistön nestemäärän lisääntyminen, josta osa pakkautuu kudoksiin (turvotus). Seurauksena on verenpaineen nousu, jolla munuaiset yrittävät päästä liiasta natriumista eroon.

Kalium


Kaliumin puutostilan saa tavallinen terve ihminen helposti. Sitä vaan ei yleisesti tiedetä. Nimittäin natrium ja kalium toimii ioniparina munuaisissa virtsanerityksen aikana. Jos ruoka sisältää paljon suolaa, natriumia pitäisi poistaa. Elimistö pitää kuitenkin hyvää huolta kaliumin tasosta, jolloin natriumia ei poistukaan riittävästi. Elimistöön kertyy nestettä, verenpaine nousee ja sydämen työmäärä lisääntyy. Tähän auttaa tavallisen suolan korvaaminen mineraalisuolalla, johon on kaliumia lisätty 20 - 40 prosenttia.

Mutta jos ihminen syö runsaasti ammoniakkia sisältävää tuotetta kuten lakritsia, kaliumin pidättäminen ei onnistukaan. Ammonium-ionin käyttäytyminen on liian samankaltaista kuin kaliumin, jolloin sitä ei otetakaan munuaisten suodoksesta takaisin riittävästi. Kaliumin puutoksen ensimmäinen oire on sydämen vakavat rytmihäiriöt, krampit ja jopa kuolema. Kannattaa siis välttää varsinkin lapsilla ammoniumkloridia runsaasti sisältävän lakritsin syöttämistä.

Toinen syy alhaiseen kaliumin arvoon on diureetti, jolla poistetaan elimistöstä nestettä. Varsinkin vanhemmat nesteenpoistolääkkeet hukkasivat kaliumia tarpeettomasti. Kaliumilla on myös diureettivaikutus, jos elimistössä on siitä puutetta. Esimerkiksi tuoreen mansikan kalium aiheuttaa virtsanerityksen lisääntymistä.

Kaliumin pitoisuus saattaa lisääntyä verenkierrossa munuaisten vajaatoiminnassa. Kaliumtason nousu vaikuttaa hermoston toimintaan ja aiheuttaa ensimmäisenä oireena sydämen rytmihäiriöitä.

Natrium-kalium-pari on hermojen toiminnan kannalta se moottori, joka välittää hermosignaaleja aksoneita pitkin. Tästä syystä niiden määrä ja keskinäinen suhde on tärkeä. Natriumin vajaus tarkoittaa tavallisesti elimistön kuivumista kuumuuden tai rasituksen (hikoilun) seurauksena.

Kalsium

Kalsium ei ole vain luuston rakennusaine kalsiumfosfaattina eli apatiittina. Se on myös tärkeä ioni entsyymien toiminnassa sekä hermosignaalin välityksessä esimerkiksi lihassolun sisälle. Kalsiumin puutosta ei esiinny koskaan elimistön toiminnan kannalta häiritsevästi, koska sen varastona toimii luukudos. Mutta sitä on silti saatava riittävästi, koska luukudos ei voi häiriöttä luovuttaa verenkiertoon kalsiumia miten paljon tahansa. Kalsium vaatii luuhun palautuakseen D-vitamiinia. Erikoisesti vanhenevan ihmisen pitää huolehtia riittävän kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.

Magnesium

Magnesium on tärkeä entsyymien toiminnan kannalta. Se osallistuu muun muassa monien ionipumppujen toimintaan ja ylläpitää konsentraatioeroa soluseinään molemmin puolin. Vakavia häiriöitä syntyy sekä magnesiumin puutoksessa että sen liiallisessa saannissa. Puutoksessa esiintyy heikotusta, vapinaa ja tajunnan häiriöitä. Erikoisesti runsaasti hikoileva ja ponnisteleva ihminen erittää nopeasti kriittisen määrän magnesiumia. Lopputuloksena on kuolema, ellei nestettä ja sen mukana magnesiumia saada riittävästi.

Tavallinen keski-ikäinen ihminen kärsii usein kesällä magnesiumin puutteesta. Hikoilu, yksipuolinen ravinto ja runsas liikunta kuluttavat magnesiumin määrää elimistössä. Puutoksen oireina ovat lihaskrampit, sydämen rytmihäiriöt, heikotus ja voimattomuus. Magnesiumlisällä oireet paranevat yleensä päivässä.

Rauta

Rauta on punasolujen ja lihaksissa olevan myoglobiinin tärkeä ainesosa. Raudan puutoksesta seuraa anemia. Rautaa saadaan erikoisesti veri- ja maksatuotteista ja punaisesta lihasta. Raudan imeytyminen vaatii B12-vitamiinia. Raudan liiallista saantia ei meillä esiinny, mutta oireet tunnetaan. Afrikassa ruoka valmistetaan rautapadoissa, josta liukenee runsaasti rautaa kasviksien happamuuden ansiosta. Tämä aiheuttaa oireita paikalliselle väestölle.

Sinkki

Sinkki on tärkeä osa suurelle joukolle entsyymejä. Se osallistuu muun muassa proteiinisynteesiin. Sinkin puutos saattaa syntyä hikoilussa, jolloin hien mukana sinkkiä poistuu elimistöstä liikaa. Sinkki vaikuttaa mm. testosteronin tuotantoon ja puute heikentää hormonin eritystä.

Kuparia tarvitaan ainakin yhden entsyymin toiminnassa. Nimittäin kuparin puute aiheuttaa hiusten voimakasta kähertymistä ja värin muuttumista.

.