Allergia ja yliherkkyys

Motto: Mitä puhtaampaa ja steriilimipää ihmiset tavoittelevat, sitä suuremmalla todennäköisuudellä ajaudutaan ojasta allikkoon!

Kaikki se mitä seuraavilla sivuilla esitän, on maa tulkintaani eri lähteistä. En ole lääkäri enkä pyri antamaan lääkinnällisiä ohjeita.

Yliherkkyyden kehittyminen lapsilla


Nykyajan imeväisikäinen joutuu melkoisen ruokamyllerryksen eteen jo syntymästään lähtien. Syntymähetkellä sillä on vasta-aineita vain sen verran mitä äidin kohdussa sille on välittynyt. Se tarvitsee heti synnyttyään kaiken mahdollisen avun. Luontoäiti on ajatellut asian niin, että imeväisen suolisto läpäisee hyvin ne vasta-aineet, jotka äidinmaidossa lapsi saa. Imetys on siis aivan välttämätöntä.

Suolen rakenteen kypsyminen tapahtuu muutamien kuukausien kuluessa. Tässä piilee vaara. Neuvolatätien innokkaasti syöttämä tieto raakaravinteen hyödyllisyydestä saattaa aiheuttaa hankalia reaktioita. Haitallisia yhdisteitä saattaakin vuotaa suolesta sellaisenaan porttilaskimoon ja sitä kautta maksaan elimistön ihmeteltäväksi. Elimistöön on siis päässyt vierasta ainetta, joka on tuhottava.

Lapsen varhaisvaiheessa odottaa toimintansa aloittamista kaksi immunologista puolustussysteemiä.
IgA/IgG/IgM-systeemi toimii niin, että se tunnistaa vieraat partikkelit ja molekyylit ja muodostaa niiden kanssa tiukan sidoksen. Tarkoitus on tuhota vieraat molekyylit tai partikkelit. Tarkempi selostus löytyy esim seuraavasta linkistä: http://users.utu.fi/satjas/IMMUNOLOGIALuku3. IgE taas tunnistaa vieraat aineet samalla tavalla, mutta tieto siitä välittyy eteenpäin ja syntyy allerginen reaktio.

Jos lapsi saa suun kautta nieurisoihinsa kaikenlaista saastaa kuten likaisien kenkien moskaa, koirankarvoja, vaatenöyhtää, multaa, kastematoja mitä liekään lapsi nuolee, käynnistyy IgA/IgG/IgM-puolustusjärjestelmä. Tämä on se luonnollinen tapa, jolla lapsi tulee pärjäämään hätkähtelemättä läpi koko elämänsä. Mutta jos lapsi pidetään steriileissä olosuhteissa ilman kissaa tai koiraa, mullasta ja kastemadoista puhumattakaan ja raukalle heti syötetään TERVEELLISTÄ raakaraastetta vitamiinien ja kuitujen takia, lapsen elimistö käynnistää hätäjärjestelmän eli IgE-systeemin. Se on paremmin tunnettu ALLRGISENA reaktiona.

Lapselle pitäisi siis syöttää tarpeeksi pitkään äidinmaitoa ja sen jälkeen  KUNNOLLA kypsennettyjä ruoka-aineksia niin kauan, että suolisto ehtii huomata hyökkäykset ja kiinteytyä läpinäkymättömäksi. Sen jälkeen suolen transportti eli kuljetus elimistöön päin tapahtuu erilaisten tunnistusjärjestelmien kautta. Suoli läpäisee aktiivisen kuljetusjärjestelmän kautta niin aminohapot, vitamiinit, hiilihydraatit, hivenaineet kuin rasvatkin. Mikään ei kyselemättä töytää suoraan elimistöön tarjoamaan palveluksiaan, joiden seuraukset ovat kamalia neuvolatädin hyvästä tarkoituksesta huolimatta.

Siis, lapsen pitää kontata likaisella lattialla, nuolla likaisia kenkiä, panna suuhunsa pihalta kiviä, multaa ja pikkueläimiä. Vasta kun koira on kunnolla nuoleskellut pikkuvesselin suupielissä olevat ruoantähteet ja kissa nukkunut vieressä, kannattaa alkaa kuunnella mitä neuvolasysteemi puhuu vitamiineista, hivenaineista ja kavalasta maailmasta bakteereineen kaikkineen. Ja sittenkin, parasta on aina välillä antaa äidinmaitoa, koska siinäkin on niitä vitamiineja, joita muuten tyrkytetään pikkuihmiselle. Suositeltava imetysaika on vuosi, pari. Kolmestakaan ei ole haittaa.

Nykyään polemiikkia herättävät ruoan lisäaineet. Ajatellaan, että niissä on syy allergian lisääntymiseen. Kuitenkaan tieteellisen tarkassa seulonnassa ei ole voitu löytää todisteita väitteen tueksi. Toki kaikelle voi kehittyä yliherkkyys, mutta tämä lienee hyvin harvinaista. Sen sijaan mekanismi, jonka olen edellä esittänyt omana mielipiteenäni, saa tuekseen paljon tieteellistä näyttöä.

Useinkaan ei oteta huomioon lapsiraukan kärsimykset jo äidin kohdussa. Nimittäin äidin tupakointi olipa se passiivista tai aktiivista, on radioaktiiviseen säteilyyn verrattavissa oleva rasitus. Tupakoivan äidin lapsi on säännöllisesti pienempi, immunologisesti kehittymättömämpi ja heikommalla kuin tupakoimattoman äidin. Tätä taustaa vasten on aivan turha vouhottaa ruoka-aineiden lisäaineista, joita on sittenkin erittäin vähän verrattuna siihen tervaan, jota äiti keuhkojensa kautta lapselle syöttää.

Soija ja soijayliherkkyys


Soijapapu

Soijapapu on vanha kulttuurikasvi, joka on peräisin Aasiasta. Se on levinnyt kaikkialle pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Soijapapu on pensasmainen, 30-90 senttimetriä korkea ruohokasvi. Se on palkokasvi, jonka karvaisissa paloissa on 2-4 siementä, papua. Soijapavusta käytetään vain siemenet. Soijaa viljellään sen suuren kasviproteiinipitoisuuden takia. Lisäksi siitä saadaan öljyä ja emulgointiainetta, lesitiiniä.

Soijapapu sisältää

Soijaproteiineista kolme on yleisesti allergisoivia. Niille kehittyy allergia tai yliherkkyys joillekin soijaa käyttäville ihmisille. Allergisoiva vaikutus voitaisiin poistaa muuntelemalla soijaproteiineja tai poistamalla ne geenimuuntelulla. Tätä eivät kuitenkaan kaikki hyväksy, vaikka tällä tavalla voitaisiin saada soijaproteiini turvallisempaan ja laajempaan käyttöön.

Rasvat sisältävät öljyjä, joista

Soijapapu on myös tärkeä lesitiinin lähde. Sitä käytetään nykyään enemmän kuin viljasta peräisin olevaa lesitiiniä. Lesitiiniä käytetään muun muassa leivonnassa parantamaan viljan leivontaominaisuuksia, emulgaattorina kevytlevitteissä ym.

Missä on soijaa?

Soijaproteiinia voi tavata nykyään lähes kaikista kaupan tuotteista. Mutta koska se on lainsäädännön takia allergiaa aiheuttavaksi tiedetty aine, se on ilmoitettava. Soijaproteiinia on erikoisesti makkaroissa ja joissakin jauhoissa joko soijarouheena tai proteiinina. Soijaa on sekoitettuna maitoon, jogurtteihin, jäätelöihin, tofuun jne. Tuotteiden tuoteseloste on usein niin pienellä tekstillä että on todella vaikeaa ottaa selvää onko siinä soijaa vai ei. Lisäksi soijaa voi olla nimellä "kasviprotreiini" tuontielintarvikkeissa.

Soijalesitiini on laajalle levinnyt. Sitä on mm leivonnaisissa yleisesti. On todella vaikeaa löytää tuotetta, jossa sitä ei olisi. Ja soijalle allerginen saa niistäkin yleensä oireita.

Soijaöljyn luulisi olevan vapaa allergiaa aiheuttavasta soijaproteiinista. Turha luulo. Oireita yleensä tulee siitäkin.

Soijayliherkkyys ja allergia.

Soija aiheuttaa kahdentyyppistä yliherkkyyttä. En käytä sanaa allergia, koska sitä käytetään väärin. Joillekin yliherkkyys ilmenee normaalin yliherkkyysoireilun tavoin. Iho punottaa, syntyy ihottumaa, limakalvot turpoavat, vatsa oireilee. Kyseessä on ns IgE-välitteinen yliherkkyys, jossa oireiden aiheuttajana on syöttösoluista vapautuva histamiini ynnä muut reaktioita aiheuttavat välittäjäaineet. Tämä yliherkkyystyyppi on oireiltaan vaikeampi, mutta on helppo havaita mm ihotestein.

Toinen tyyppi on ei-IgE-välitteinen. Se oireilee ulospäin näkyvästi vähemmän. Oireet keskittyvät suolistoon. Soijaa saanut henkilö kokee, että koko GI-kanava nielusta peräsuoleen on tulehtunut. Tähystyksellä voidaan todeta, että ohutsuolen alkupäässä on todellakin tulehdusta. Suolen epiteeli punottaa. Tätä yliherkkyyttä ei yleensä voida löytää ihotestein kuin sattumalta. Tämä on ilmeisesti samanlainen reaktio kuin keliakia.

Mikä avuksi?

Ensinnäkin yliherkkyyden toteaminen onnistuu vain keskussairaaloissa. On aivan turha kuvitella saavansa apua terveyskeskuksista. Toiseksi, epäilyn sattuessa pitää välttää kaikin tavoin soijaa, soijaproteiinia, soijalesitiiniä ja soijaöljyä. Vaikeimmassa asemassa ovat ne vegaanit, joille soijaproteiini olisi tervetullut keino saada nimenomaan elimistön kaipaamaa proteiinia.

Soijalle yliherkän on tarkkaan katsottava ostamiensa tuotteiden tavaraselostukset. Soijaa käytetään yleisesti. Saattaapa olla, että ruokavalioon kelpuutetaan vain kokoliha, kala, kananmunat, juurekset, taatusti puhdas jauho, ruisleipä, rypsiöljy, maito, juustot jne. Kiellettyjä ovat useimmat kuivat leipomotuotteet, makkarat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, eräät vaaleat leivät, valmiiksi maustetut kanavalmisteet, monet mausteseokset jne. Yliherkän elämä ja ruokavalio voi olla hyvinkin monipuolinen, mutta kauppaan on otettava mukaan suurennuslasi.

Kasvisproteiinivalmiste on AINA soijaa. Jos vaikka ei olisikaan, se on yli 90 % todennäköisyydellä soijasta peräisin. Muualla kuin Suomessa ei ole pakko kertoa, että tuotteessa on soijaa. Näin on asianlaita yllättäen mm Lidlin kauppaamien saksalaisten makkaroiden kohdalla. Sairastuin eräästä valmisteesta ja paljastui, että siihen oli lisätty kasviproteiinivalmistetta, siis soijaa.

Kasviproteiinihydrolysaatti on myös taatusti soijasta peräisin. Kyseessä on osittain hydrolysoitu proteiinivalmiste, jossa on sekä vapaita aminohappoja että peptidejä. Luulisi, että hydrolysoinnissa allergiaa aiheuttava ominaisuus häviäisi, mutta ei välttämättä.